Edellisestä kirjoituskerrasta on vierähtänyt 7kk, sillä monista syistä johtuen en ole juurikaan kyennyt keskittymään tähän projektiin, vaikka olisin kyllä tahtonut. Silti missään vaiheessa ei ole tullut sellainen tunne, että tahtoisin luovuttaa tai tarkistaa tavoitteitani, päinvastoin: päätös on lujittunut entisestään.
Silittelin rakkaan lemmikkini ikiuneen kesän olessa täydellisimmillään. Se oli elämäni rakkaudentäyteisimpiä hetkiä, kaikessa surullisuudessaankin. <3 Aina joskus kaipaus ja ikävä valtaa mielen, mutta päällimmäisenä tunteena on kuitenkin kiitollisuus niistä lähes kahdestakymmenestä yhteisestä vuodesta, jotka sain jakaa tuon ihmeellisen pienen olennon kanssa.
Loma-aika meni hyvin pitkälti muualla kuin kotona, sillä oli ystävien juhlia, tapahtumia, merkkipäiviä ja paljon ihanaa tekemistä. Muistona runsaasti valokuvia, sillä ehdin kerrankin tehdä myös valokuvausretkiä, ja paitsi tallentaa kesän tapahtumia, myös ottaa kuvia, joilla on itselleni merkitystä enemmänkin taiteellisesta näkökulmasta. Kotiin palattua iski kaikkien kesäflunssien äiti, joka varasti 3vkoa kesästäni, ja vasta syksyn kynnyksellä alkoi elämä voittaa. Onneksi sen jälkeen ei ole ollut mitään vastaavaa, mutta muita terveydellisiä haasteita on edelleen riittänyt aivan kiitettävästi. Mäsän selän kanssa eläminen ei ole aina ihan yksinkertaista, eikä kivutonta.
Alkusyksystä vertailin aikuislukioiden lukujärjestyksiä ja olin jo kovaa vauhtia menossakin, mutta pitkät matkat yhdistettynä useamman tunnin istumiseen olivat yksinkertaisesti liikaa selälleni. Ja matkustamiseen uppoava rahasumma alkoi näyttää kuukausibudjetissa niin suurelta siivulta, että ehkä se ei olisi muutoinkaan onnistunut. Syksy toi kuitenkin ihan toisenlaista tekemistä kuin olin suunnitellut ja suurin osa ajasta kului poissa kotoa, joten en ehtinyt lukea lainkaan.
Nyt kun pääsykokeeseen on neljä kuukautta, ei enää ihan sitäkään, on aavistuksen haikea fiilis, kun ei ole mukana tällä hakukerralla. Siinä vaiheessa syksyä, kun tajusin, etten kykene keskittymään lukemiseen, otin tietoisesti etäisyyttä kaikkeen hakemiseen liittyvään. En seurannut keskustelupalstaa, blogeja tai kirjoittanut, sillä jotenkin piti vaan keskittyä yksin senhetkiseen. Olin osittain jopa nykyaikaisen tiedonvälityksen tavoittamattomissa ja priorisoin silloisen tekemisen. Jälkikäteenkin valinta tuntuu oikealta, enkä kadu, että käytin paljon voimia ja aikaa sillä hetkellä tärkeämpien asioiden hoitamiseen.
Nyt voin hyvillä mielin aloittaa valmistautumisen kevääseen 2016.
- Lily
