...Tietää mitä tahtoo opiskella... :) Tällainen fiilis tänä sateisena ja kylmänä kesäyönä, vuorokauden kääntyessä jo kohti kesäkuun viimeistä päivää. Ja toivottavasti hieman lämpimämpää säätä.
Parin viimeistä, puolipakollista tekemättömyyttä sisältänyttä, päivää ovat entisestään kirkastaneet, että ihmisen pitää tehdä sitä mitä tahtoo. Tavoitella unelmiaan, myös niitä, jotka ovat suuren työn takana tai vaikuttavat lähes vuorenkorkuisilta.
- Lily
30.6.2014
26.6.2014
Kesähorroksessa
On pelottavan helppoa kadottaa horisontti pitkäksi aikaa, jos ei pidä varansa. Ainakin tässä tapauksessa, kun opettelee priorisoimaan omat haaveensa, ja elämä velloo ympärillä kaikkine tyypillisine kuohuineen. On lomaa, juhlaa, talkoita, ihmisiä, sadepäiviä, pyhiä, velvollisuuksia, tapahtumia, sairautta, nettiä, sitä ja tätä...
Kesäkuu on kohta lopussa ja alkukesän hyvä draivi katkesi viimeistään juhannukseen & tähän ankean koleaan säähän. En ole mikään helleihminen, mutta kun jopa sisätiloissa palelee, tekee mieli vaan käpertyä peiton alle. Ei näin. Tämän kesän on tarkoitus olla aikaa, jolloin kerään voimia tulevan syksyn luku-urakkaa varten ja järjestän lukemiselle suotuisat olosuhteet. On korkea aika herätä parin viikon horroksesta.
Puntaroin tällä hetkellä mm. sitä, lähdenkö syksyllä aikuislukioon kemian- ja fysiikantunneille, vai käytänkö senkin ajan itsenäiseen työskentelyyn. Opettajan tuki saattaisi olla tarpeen vaikeimmissa asioissa, mutta en ole kovin innostunut jatkuvasta matkustelusta ympäri pääkaupunkiseutua, sillä siihen kuluu sekä aikaa, että rahaa. Pari päivää viikossa voisi vielä onnistua, mutta ei joka arkipäivä.
Lisäksi olen pohtinut mm. lukujärjestystä, mahdollista lukupiiriin osallistumista, flashcardeja, tiivistelmien tekemistä, lisämateriaalien haalimista, jne.. On pitänyt tehdä kylmän viileästi päätöksiä ja valintoja muiden opintojen, sekä toimeentuloon vaikuttavien asioiden suhteen. Se kaikki on vaatinut mm. silkkaa numeroiden pyörittelyä ja kustannuslaskelmia, plus vähän lakitekstinkin tutkimista. Päätösten tekeminen on kuitenkin huomattavasti helpompaa, kun faktat ovat selvillä.
No, onneksi havahduin suht ajoissa huomaamaan kuinka tärkeää on pitää kiinni siitä punaisesta langasta.
- Lily
Kesäkuu on kohta lopussa ja alkukesän hyvä draivi katkesi viimeistään juhannukseen & tähän ankean koleaan säähän. En ole mikään helleihminen, mutta kun jopa sisätiloissa palelee, tekee mieli vaan käpertyä peiton alle. Ei näin. Tämän kesän on tarkoitus olla aikaa, jolloin kerään voimia tulevan syksyn luku-urakkaa varten ja järjestän lukemiselle suotuisat olosuhteet. On korkea aika herätä parin viikon horroksesta.
Puntaroin tällä hetkellä mm. sitä, lähdenkö syksyllä aikuislukioon kemian- ja fysiikantunneille, vai käytänkö senkin ajan itsenäiseen työskentelyyn. Opettajan tuki saattaisi olla tarpeen vaikeimmissa asioissa, mutta en ole kovin innostunut jatkuvasta matkustelusta ympäri pääkaupunkiseutua, sillä siihen kuluu sekä aikaa, että rahaa. Pari päivää viikossa voisi vielä onnistua, mutta ei joka arkipäivä.
Lisäksi olen pohtinut mm. lukujärjestystä, mahdollista lukupiiriin osallistumista, flashcardeja, tiivistelmien tekemistä, lisämateriaalien haalimista, jne.. On pitänyt tehdä kylmän viileästi päätöksiä ja valintoja muiden opintojen, sekä toimeentuloon vaikuttavien asioiden suhteen. Se kaikki on vaatinut mm. silkkaa numeroiden pyörittelyä ja kustannuslaskelmia, plus vähän lakitekstinkin tutkimista. Päätösten tekeminen on kuitenkin huomattavasti helpompaa, kun faktat ovat selvillä.
No, onneksi havahduin suht ajoissa huomaamaan kuinka tärkeää on pitää kiinni siitä punaisesta langasta.
- Lily
3.6.2014
Kun on aika lähteä...
On kolea ja sateinen alkukesän päivä. Istahdin sohvalle koneen kera ja päätin vihdoinkin rauhoittua kirjoittamaan kuulumisia myös tänne blogiin.
Edellisen postauksen jälkeen kevät jatkui aika surullisissa merkeissä, sillä mummoni terveydentila heikkeni entisestään, ja lopulta siirryttiin saattohoitovaiheeseen. Ne viimeisen viikon päivät olivat kaikille raskaita ja saivat läheisissä aikaan hyvinkin erityyppisiä reaktioita. Itse tarkkailin tilannetta hieman kuin ulkopuolisen silmin, olinhan fyysisestikin etäällä. Osittain reaktioni johtui myös siitä, että olen ollut vastaavassa tilanteessa aikaisemminkin ja lääketieteelliset faktat ja realiteetit olivat minulle selkeitä jo pitkään.
Elämän rajallisuus konkretisoitui jälleen hyvin käsinkosketeltavalla tavalla, kun saatoimme mummoni haudan lepoon. Muistotilaisuus oli niin kaunis ja lämminhenkinen, etten ole koskaan kokenut vastaavaa. Kaikesta jäi hyvin vahvasti mieleen myös elämän jatkumisen teema, etenkin kun suvun nuorimmaiset serkukset leikkivät yli satavuotiaan seurakuntatuva sokkeloissa aivan samalla tavalla kuin me vanhemmat kauan sitten. Iltapäivällä kevätaurinko loi säteitään ikkunoista ja kahvipöydässä oli tarjolla mummoni suosikkileivonnaisia: juuri niitä, joista me kaikki aina hänen luonaan saimme nauttia.
Muistot elävät, vaikka rakas ihminen on poissa pitkän ja vaiheikkaan elämän jälkeen. <3
En voi kylliksi korostaa, kuinka tärkeää on taata mahdollisimman hyvät ja ihmisarvoiset olosuhteet heille, joiden elämä on tullut lähelle päätepistettä. Ihmettelen suuresti, ettei kansalaisaloite saattohoitolain säätämisestä ole saanut ihmisiä liikkeelle, vaikka media soikin sille kevällä jonkin verran julkisuutta. Aihe voi tietysti olla liian vaikea ja ihmiset saattavat kokea, ettei se kosketa heidän elämäänsä. Allekirjoittaa voi 18.08.14 saakka.
- Lily
Edellisen postauksen jälkeen kevät jatkui aika surullisissa merkeissä, sillä mummoni terveydentila heikkeni entisestään, ja lopulta siirryttiin saattohoitovaiheeseen. Ne viimeisen viikon päivät olivat kaikille raskaita ja saivat läheisissä aikaan hyvinkin erityyppisiä reaktioita. Itse tarkkailin tilannetta hieman kuin ulkopuolisen silmin, olinhan fyysisestikin etäällä. Osittain reaktioni johtui myös siitä, että olen ollut vastaavassa tilanteessa aikaisemminkin ja lääketieteelliset faktat ja realiteetit olivat minulle selkeitä jo pitkään.
Elämän rajallisuus konkretisoitui jälleen hyvin käsinkosketeltavalla tavalla, kun saatoimme mummoni haudan lepoon. Muistotilaisuus oli niin kaunis ja lämminhenkinen, etten ole koskaan kokenut vastaavaa. Kaikesta jäi hyvin vahvasti mieleen myös elämän jatkumisen teema, etenkin kun suvun nuorimmaiset serkukset leikkivät yli satavuotiaan seurakuntatuva sokkeloissa aivan samalla tavalla kuin me vanhemmat kauan sitten. Iltapäivällä kevätaurinko loi säteitään ikkunoista ja kahvipöydässä oli tarjolla mummoni suosikkileivonnaisia: juuri niitä, joista me kaikki aina hänen luonaan saimme nauttia.
Muistot elävät, vaikka rakas ihminen on poissa pitkän ja vaiheikkaan elämän jälkeen. <3
En voi kylliksi korostaa, kuinka tärkeää on taata mahdollisimman hyvät ja ihmisarvoiset olosuhteet heille, joiden elämä on tullut lähelle päätepistettä. Ihmettelen suuresti, ettei kansalaisaloite saattohoitolain säätämisestä ole saanut ihmisiä liikkeelle, vaikka media soikin sille kevällä jonkin verran julkisuutta. Aihe voi tietysti olla liian vaikea ja ihmiset saattavat kokea, ettei se kosketa heidän elämäänsä. Allekirjoittaa voi 18.08.14 saakka.
- Lily
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)