23.11.2013
12.11.2013
Eläimellistä menoa
Vieressäni valvoo tarkka silmäpari.
Nelijalkainen pikkuapulainen, joka on jo 18 vuoden ajan ollut osa
jokaista päivääni. Kissalle melkoisen kunnianarvoisa ikä, vai
mitä? Samainen kaveri on syynä myös siihen, että kirjoitan tätä
jossain aivan muualla kuin kotona.
Olemme saaneet paljon ihmetystä ja
ihailua tuon boitsun hyvästä kunnosta & eläväisestä
olemuksesta. Vuodet ovat kuluneet hämmästyttävän terveissä
merkeissä, muutamaa pientä poikkeusta lukuun ottamatta. Saimme
kuitenkin jokin aika sitten kuulla munuaisten toiminnan
heikkenemisestä ja nyt eletään sen mukaisella ruokavaliolla ja
tarvittaessa lääkityksellä.
Onneksi pienen ystävän energisyys ja
elämisen riemu tuntuvat olevan melkoisen hyvin tallella, mutta
ruokahalun kanssa on välillä vähän niin ja näin. Seuraava
kuulostaa aivan pähkähullulta, mutta: jostain käsittämättömästä
syystä johtuen tuo jästipää syö paremmin silloin, kun on
hoidossa siskoni perheessä.
Tämä on nyt alkanut mennä rytmillä
viikko kotona, vajaa hoidossa. Aina ei ihan tiedä, pitäisikö itkeä
vaiko nauraa, mutta tähän asti olen pienen jupinan jälkeen
valinnut nauramisen. Kotona menee hyvin aina jokunen päivä, mutta
sitten alkaa närppiminen ja kaveri laihtuu ihan silmissä.
Yrittäkääpä muuten houkutella kissaa syömään, jos se on
päättänyt olla niin tekemättä. Ei onnistu.
Olemme siis jälleen “tankkaamassa”
ja toivottavasti muutaman päivän kuluttua voimme lähteä kotiin.
Yksi mahdollisuus on se, että jätän boitsun tänne, mutta en
millään tahtoisi, kun olen silti huolissani. Pakkasin kuitenkin
mukaan yhden oppikirjan, jos vaikka pystyisi keskittymään hieman
levottomasta ympäristöstä huolimatta.
Kirjoitin tästä siksi, että itsekin
muistaisin myös tulevaisuudessa, että elämässäni on tällä
hetkellä lukemisen lisäksi monia muitakin asioita.
Halusin tai en. Oikeastaan olen viime päivinä päätynyt sangen
seesteiseen lopputulokseen ja todennut, että nautin uuden
oppimisesta ja tiedän saavuttavani päämääräni ennemmin tai
myöhemmin.
Elämä kaikkine kiemuroineen on tässä ja nyt, ja
jos eräs pikkupomo vähän pompottelee, niin olkoon sitten niin. ;)
- Lily
6.11.2013
Toiveet ja todellisuus
Marraskuinen pimeys yrittää syödä
energiatasot samalla intensiteetillä, kuin se himmentää
päivänvalon. Olen kieltämättä ollut tänään melkoisen väsynyt
ja alavireinen, mutta huomaan, että heti kun tarttuu
kirjoittamiseen, ajatukset selkenee kummasti! Enää ei tunnu
lainkaan niin ylivoimaiselta tämä aikataulujen miettiminen.
Kun on vihdoinkin saanut selkiytettyä
itselleen sen, mitä tahtoo tehdä “sitten joskus aikuisena”, ei
tietenkään malttaisi odottaa, että pääsee vauhtiin ihan
tosissaan. On kuitenkin paljon velvoitteita, jotka on hoidettava, ja
ajankäyttöä rajaa ehkä vähän erilaiset seikat, kuin
parikymppisenä, joten ihan kivuttomasti tämä ei ole sujunut.
Onneksi seuraavina viikkoina on mahdollisuus päästä askeleen
lähemmäs kokopäiväistä lukemista.
Vielä keväällä olin vakuuttunut
siitä, että ehtisin vuoden aikana lukea riittävästi kevääseen
2014 mennessä. Laskurin mukaan tänään on jäljellä 201 päivää,
mikä tuntuu hurjan vähältä! En varmasti ole ainoa, joka
kauhistelee ajan nopeaa kulkua...
Olen tässä muutamana päivänä
käynyt päänsisäistä keskustelua, ja todennut, että luen niin
paljon kuin pystyn, mutta jos se ei riitä sisäänpääsyyn vielä
ensi keväänä, sitten vaan jatketaan niin kauan, että tiedot ja
taidot ovat tarvittavalla tasolla. Aika yksinkertaista, lopulta.
Joskus on vaan äärimmäisen vaikeaa olla salliva itseään kohtaan,
kun omaa perfektionistin luonteen.
- Lily
27.10.2013
"Pidä kii sun unelmistas..."
Vuosi sitten heinäkuussa elämässäni tapahtui aivan sattumalta eräs käänteentekevä asia: löysin bittivirran pyörteistä kaltaisiani, saman intohimon jakavia ihmisiä. Olin tuolloin useammastakin syystä tilanteessa, jossa mietin vakavasti elämäni suuntaa ja uudelleenarvioin erityisesti ammatillisia tavoitteita.
Virtuaalimaailmasta löytynyt hengenheimolaisten satama tarjosi kaivattua tukea, informaatiota ja kannustusta omien pohdintojen oheksi. Oli paitsi hämmästyttävää, myös riemastuttavaa havaita, että jossain on olemassa niinkin monia, joiden mielestä lääketiede on äärimmäisen kiehtova tieteenala ja sen parissa työskenteleminen haaveiden täyttymys!
Useimmat asiat elämässäni ovat edenneet kaikkea muuta kuin järjestyksessä a, b ja c. Tähän ovat vaikuttaneet paitsi omat valintani, myös vahvasti se tosiasia, että ihminen ei voi lopulta ennustaa tulevaa tai hallita elämänsä kulkua. Voimme hahmotella suuria linjoja, mutta yksi silmänräpäys voi muuttaa kaiken aivan täysin. Niinpä olen tehnyt mutkittelevan matkan ennen tähän pisteeseen päätymistä.
Olen kypsytellyt päätöstä hiljalleen, kokeillut kuluneen vuoden aikana vähän lukemistakin, haalinut opiskelumateriaaleja ja raivannut elämään tilaa tälle vaativalle projektille. Tiedostan myös ne seikat, jotka ovat mahdollisesti esteinä onnistumiseni tiellä, mutta tahto paneutua tähän itselleni merkitykselliseen asiaan on niin vahva, että olen valmis kohtaamaan myös niiden asettaman vastuksen.
Tästä matkasta tulee haastava ja pitkä, reaalimaailmassa myös sangen yksinäinen. En edes tahdo kertoa kovin monelle, sillä ympäristön suhtautuminen vanhemman hakijan valmistautumiseen ei välttämättä ole pelkästään kannustavaa. Tahdon paitsi konkreettisen väylän ajatusteni purkamiselle ja kirjaamiselle, myös jakaa pienen välähdyksen tästä suuresta seikkailusta teidän samanhenkisten kanssa. Haluan opiskelemaan lääketiedettä ja valmistua ammattiin, joka on kiinnostanut minua niin kauan kuin muistan.
- Lily
Virtuaalimaailmasta löytynyt hengenheimolaisten satama tarjosi kaivattua tukea, informaatiota ja kannustusta omien pohdintojen oheksi. Oli paitsi hämmästyttävää, myös riemastuttavaa havaita, että jossain on olemassa niinkin monia, joiden mielestä lääketiede on äärimmäisen kiehtova tieteenala ja sen parissa työskenteleminen haaveiden täyttymys!
Useimmat asiat elämässäni ovat edenneet kaikkea muuta kuin järjestyksessä a, b ja c. Tähän ovat vaikuttaneet paitsi omat valintani, myös vahvasti se tosiasia, että ihminen ei voi lopulta ennustaa tulevaa tai hallita elämänsä kulkua. Voimme hahmotella suuria linjoja, mutta yksi silmänräpäys voi muuttaa kaiken aivan täysin. Niinpä olen tehnyt mutkittelevan matkan ennen tähän pisteeseen päätymistä.
Olen kypsytellyt päätöstä hiljalleen, kokeillut kuluneen vuoden aikana vähän lukemistakin, haalinut opiskelumateriaaleja ja raivannut elämään tilaa tälle vaativalle projektille. Tiedostan myös ne seikat, jotka ovat mahdollisesti esteinä onnistumiseni tiellä, mutta tahto paneutua tähän itselleni merkitykselliseen asiaan on niin vahva, että olen valmis kohtaamaan myös niiden asettaman vastuksen.
Tästä matkasta tulee haastava ja pitkä, reaalimaailmassa myös sangen yksinäinen. En edes tahdo kertoa kovin monelle, sillä ympäristön suhtautuminen vanhemman hakijan valmistautumiseen ei välttämättä ole pelkästään kannustavaa. Tahdon paitsi konkreettisen väylän ajatusteni purkamiselle ja kirjaamiselle, myös jakaa pienen välähdyksen tästä suuresta seikkailusta teidän samanhenkisten kanssa. Haluan opiskelemaan lääketiedettä ja valmistua ammattiin, joka on kiinnostanut minua niin kauan kuin muistan.
- Lily
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)