Eläimellistä menoa

Vieressäni valvoo tarkka silmäpari. Nelijalkainen pikkuapulainen, joka on jo 18 vuoden ajan ollut osa jokaista päivääni. Kissalle melkoisen kunnianarvoisa ikä, vai mitä? Samainen kaveri on syynä myös siihen, että kirjoitan tätä jossain aivan muualla kuin kotona.

Olemme saaneet paljon ihmetystä ja ihailua tuon boitsun hyvästä kunnosta & eläväisestä olemuksesta. Vuodet ovat kuluneet hämmästyttävän terveissä merkeissä, muutamaa pientä poikkeusta lukuun ottamatta. Saimme kuitenkin jokin aika sitten kuulla munuaisten toiminnan heikkenemisestä ja nyt eletään sen mukaisella ruokavaliolla ja tarvittaessa lääkityksellä.

Onneksi pienen ystävän energisyys ja elämisen riemu tuntuvat olevan melkoisen hyvin tallella, mutta ruokahalun kanssa on välillä vähän niin ja näin. Seuraava kuulostaa aivan pähkähullulta, mutta: jostain käsittämättömästä syystä johtuen tuo jästipää syö paremmin silloin, kun on hoidossa siskoni perheessä.

Tämä on nyt alkanut mennä rytmillä viikko kotona, vajaa hoidossa. Aina ei ihan tiedä, pitäisikö itkeä vaiko nauraa, mutta tähän asti olen pienen jupinan jälkeen valinnut nauramisen. Kotona menee hyvin aina jokunen päivä, mutta sitten alkaa närppiminen ja kaveri laihtuu ihan silmissä. Yrittäkääpä muuten houkutella kissaa syömään, jos se on päättänyt olla niin tekemättä. Ei onnistu.

Olemme siis jälleen “tankkaamassa” ja toivottavasti muutaman päivän kuluttua voimme lähteä kotiin. Yksi mahdollisuus on se, että jätän boitsun tänne, mutta en millään tahtoisi, kun olen silti huolissani. Pakkasin kuitenkin mukaan yhden oppikirjan, jos vaikka pystyisi keskittymään hieman levottomasta ympäristöstä huolimatta.

Kirjoitin tästä siksi, että itsekin muistaisin myös tulevaisuudessa, että elämässäni on tällä hetkellä lukemisen lisäksi monia muitakin asioita. Halusin tai en. Oikeastaan olen viime päivinä päätynyt sangen seesteiseen lopputulokseen ja todennut, että nautin uuden oppimisesta ja tiedän saavuttavani päämääräni ennemmin tai myöhemmin. 

Elämä kaikkine kiemuroineen on tässä ja nyt, ja jos eräs pikkupomo vähän pompottelee, niin olkoon sitten niin. ;)

- Lily