Opittavaa ajankäytöstä

Tulin tänään todella iloiseksi, kun joku kirjoitti Älyvuodossa, että oli saanut käytyä kaikki kurssit läpi, ja että nyt on kertaamisen ja muiden tehtävien vuoro. Toivottavasti osaan itsekin mitoittaa tulevan lukemisen niin järkevästi, ettei paniikki ajan loppumisesta pääse vallalle missään vaiheessa.

Paineen ja kiireen alla työskenteleminen, laajojenkin kokonaisuuksien hallinta ja deadlinet ovat tuttuja aiemmista työ- ja opiskelukuvioista, mutta liika kiire ja asioiden viimetingassa suorittaminen on kuluttavaa ja tuntuu siltä, ettei silloin pysty antamaan parastaan.

Uskoisin, että omalla kohdallani sama logiikka pätee myös pääsykokeeseen valmistautuessa. On siis opittava kaksi tärkeää asiaa: säännöllinen päivittäinen lukurytmi ja asioiden tekeminen enemmän kuin ajoissa. Siinäpä sitä sisäistettävää.

Raivaus- ja siivousprojekti on ollut tänään jäissä, ja näytää siltä, että on vähän muuta puuhaa lähipäivinä. Alku on kuitenkin sujunut rohkaisevasti ja olen todella tyytyväinen siitä, että olen päättänyt ottaa niskalenkin noista loputtomista arkistolaatikoista ynnä muusta turhasta sälästä. Sitä paitsi, tahdon luoda viihtyisät puitteet tulevaan fyken opiskeluun, sillä siitä tulee työtäni seuraavan vuoden ajaksi.

- Lily

Muutoksen tuulia

Ulkopuolisen silmin näyttää varmasti siltä, etten tee mitään lukuprojektin eteen: pääsykoekirjat lepäävät hyllyssä ja kippasin juuri joitain iltalukiosta saatuja papereita paperinkeräykseen. Kotitoimistossa on käynyt viime päivinä aikamoinen myllerrys ja muutenkin koko asunto on suuren muutoksen kourissa. Mitä ihmettä!?

Siinä vaiheessa kun tajusin, etten vielä tänä keväänä pysty opiskelemaan riittävästi, aloin myös pohtia keinoja, joilla saavutan tavoitteeni tulevaisuudessa. Juuri nyt teen ihan konkreettisella tasolla tilaa uudelle elämänvaiheelle. Siitä on hyvä lähteä.

On äärimmäisen vapauttavaa hankkiutua eroon mm. vanhoista työarkistoista ja kaikesta turhasta paperista, jota on säilönyt laatikoiden kätköissä aivan liian monta vuotta! Mikään oikeasti tärkeä tai tarpeellinen ei toki joudu paperisilppuriin tai suoraan keräyspaperilaatikkoon. Mitä pidemmälle etenen, sitä tyytyväisempi olen.

Olin kuvitellut tekeväni kaiken tämän siinä vaiheessa, kun kevään lukurutistus on ohi ja odottelen pääsykokeiden tuloksia, tai mahdollisesti jo pakkaan tavaroita muuttaakseni uuteen kaupunkiin. Nyt kuitenkin huomaan, että näinhän tämän pitikin mennä: uudet ajatukset ja uudet tavoitteet tarvitsevat tilaa elää, kasvaa ja toteutua.

- Lily