Ulkopuolisen silmin näyttää varmasti siltä, etten tee mitään lukuprojektin eteen: pääsykoekirjat lepäävät hyllyssä ja kippasin juuri joitain iltalukiosta saatuja papereita paperinkeräykseen. Kotitoimistossa on käynyt viime päivinä aikamoinen myllerrys ja muutenkin koko asunto on suuren muutoksen kourissa. Mitä ihmettä!?
Siinä vaiheessa kun tajusin, etten vielä tänä keväänä pysty opiskelemaan riittävästi, aloin myös pohtia keinoja, joilla saavutan tavoitteeni tulevaisuudessa. Juuri nyt teen ihan konkreettisella tasolla tilaa uudelle elämänvaiheelle. Siitä on hyvä lähteä.
On äärimmäisen vapauttavaa hankkiutua eroon mm. vanhoista työarkistoista ja kaikesta turhasta paperista, jota on säilönyt laatikoiden kätköissä aivan liian monta vuotta! Mikään oikeasti tärkeä tai tarpeellinen ei toki joudu paperisilppuriin tai suoraan keräyspaperilaatikkoon. Mitä pidemmälle etenen, sitä tyytyväisempi olen.
Olin kuvitellut tekeväni kaiken tämän siinä vaiheessa, kun kevään lukurutistus on ohi ja odottelen pääsykokeiden tuloksia, tai mahdollisesti jo pakkaan tavaroita muuttaakseni uuteen kaupunkiin. Nyt kuitenkin huomaan, että näinhän tämän pitikin mennä: uudet ajatukset ja uudet tavoitteet tarvitsevat tilaa elää, kasvaa ja toteutua.
- Lily
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti