27.10.2013

"Pidä kii sun unelmistas..."

Vuosi sitten heinäkuussa elämässäni tapahtui aivan sattumalta eräs käänteentekevä asia: löysin bittivirran pyörteistä kaltaisiani, saman intohimon jakavia ihmisiä. Olin tuolloin useammastakin syystä tilanteessa, jossa mietin vakavasti elämäni suuntaa ja uudelleenarvioin erityisesti ammatillisia tavoitteita.

Virtuaalimaailmasta löytynyt hengenheimolaisten satama tarjosi kaivattua tukea, informaatiota ja kannustusta omien pohdintojen oheksi. Oli paitsi hämmästyttävää, myös riemastuttavaa havaita, että jossain on olemassa niinkin monia, joiden mielestä lääketiede on äärimmäisen kiehtova tieteenala ja sen parissa työskenteleminen haaveiden täyttymys!

Useimmat asiat elämässäni ovat edenneet kaikkea muuta kuin järjestyksessä a, b ja c. Tähän ovat vaikuttaneet paitsi omat valintani, myös vahvasti se tosiasia, että ihminen ei voi lopulta ennustaa tulevaa tai hallita elämänsä kulkua. Voimme hahmotella suuria linjoja, mutta yksi silmänräpäys voi muuttaa kaiken aivan täysin. Niinpä olen tehnyt mutkittelevan matkan ennen tähän pisteeseen päätymistä.

Olen kypsytellyt päätöstä hiljalleen, kokeillut kuluneen vuoden aikana vähän lukemistakin, haalinut opiskelumateriaaleja ja raivannut elämään tilaa tälle vaativalle projektille. Tiedostan myös ne seikat, jotka ovat mahdollisesti esteinä onnistumiseni tiellä, mutta tahto paneutua tähän itselleni merkitykselliseen asiaan on niin vahva, että olen valmis kohtaamaan myös niiden asettaman vastuksen.

Tästä matkasta tulee haastava ja pitkä, reaalimaailmassa myös sangen yksinäinen. En edes tahdo kertoa kovin monelle, sillä ympäristön suhtautuminen vanhemman hakijan valmistautumiseen ei välttämättä ole pelkästään kannustavaa. Tahdon paitsi konkreettisen väylän ajatusteni purkamiselle ja kirjaamiselle, myös jakaa pienen välähdyksen tästä suuresta seikkailusta teidän samanhenkisten kanssa. Haluan opiskelemaan lääketiedettä ja valmistua ammattiin, joka on kiinnostanut minua niin kauan kuin muistan.

- Lily