Vuosi sitten heinäkuussa elämässäni tapahtui aivan sattumalta eräs käänteentekevä asia: löysin bittivirran pyörteistä kaltaisiani, saman intohimon jakavia ihmisiä. Olin tuolloin useammastakin syystä tilanteessa, jossa mietin vakavasti elämäni suuntaa ja uudelleenarvioin erityisesti ammatillisia tavoitteita.
Virtuaalimaailmasta löytynyt hengenheimolaisten satama tarjosi kaivattua tukea, informaatiota ja kannustusta omien pohdintojen oheksi. Oli paitsi hämmästyttävää, myös riemastuttavaa havaita, että jossain on olemassa niinkin monia, joiden mielestä lääketiede on äärimmäisen kiehtova tieteenala ja sen parissa työskenteleminen haaveiden täyttymys!
Useimmat asiat elämässäni ovat edenneet kaikkea muuta kuin järjestyksessä a, b ja c. Tähän ovat vaikuttaneet paitsi omat valintani, myös vahvasti se tosiasia, että ihminen ei voi lopulta ennustaa tulevaa tai hallita elämänsä kulkua. Voimme hahmotella suuria linjoja, mutta yksi silmänräpäys voi muuttaa kaiken aivan täysin. Niinpä olen tehnyt mutkittelevan matkan ennen tähän pisteeseen päätymistä.
Olen kypsytellyt päätöstä hiljalleen, kokeillut kuluneen vuoden aikana vähän lukemistakin, haalinut opiskelumateriaaleja ja raivannut elämään tilaa tälle vaativalle projektille. Tiedostan myös ne seikat, jotka ovat mahdollisesti esteinä onnistumiseni tiellä, mutta tahto paneutua tähän itselleni merkitykselliseen asiaan on niin vahva, että olen valmis kohtaamaan myös niiden asettaman vastuksen.
Tästä matkasta tulee haastava ja pitkä, reaalimaailmassa myös sangen yksinäinen. En edes tahdo kertoa kovin monelle, sillä ympäristön suhtautuminen vanhemman hakijan valmistautumiseen ei välttämättä ole pelkästään kannustavaa. Tahdon paitsi konkreettisen väylän ajatusteni purkamiselle ja kirjaamiselle, myös jakaa pienen välähdyksen tästä suuresta seikkailusta teidän samanhenkisten kanssa. Haluan opiskelemaan lääketiedettä ja valmistua ammattiin, joka on kiinnostanut minua niin kauan kuin muistan.
- Lily
Hei siistiä, taas uusi lääkisblogi :)
VastaaPoistaMitä sanoit tosta, ettet oo kauheesti reaalimaailmassa mainostanut hakuprosessia, ja siksi on tietyllä tapaa yksinäistä ... Vaikka ite oonkin vielä "nuori" hakija (vuosimalli 1993), ei välillä kyllä tunnu siltä kun kaikki kaverit ja kaverien kaverit on jo sisällä missä haluuvatkaan opiskella. :/ Ja ite sitten selittää taas kaikille omaa tilannetta, plääh. Ja koska olin lukiossakin aikamoinen kynttilä, ihmiset odotti että oisin päässyt ekalla yrittämällä sisään, nii välillä käy ilmi se että ei ne ois ikinä uskonu et joutuisin vielä 3. kerran hakemaan... Ei tunnu aina kauheen kivalta!
Mutta musta teille "myöhäänherännäisille" pitäis nimenomaan nostaa hattua!
Tsemppiä :)
t. Sipuli @älyvuoto
Hei Sipuli! Kiitos vierailusta ja kommentista. :) Kuulostaa kovin tutulta nuo muiden ihmisten odotukset ja ihmettely. Luulenpa, että itse sain jossain vaiheessa otsaani leiman "takana lupaava tulevaisuus", kun en sujuvasti solahtanutkaan jatko-opintoihin ja uraputkeen heti kirjoitusten jälkeen. Muista, että kyseessä on sinun elämäsi ja sinun haavesi. Pidä niistä kiinni, äläkä lannistu ulkopuolisten mielipiteistä, vaan keskitys siihen, mikä on sinulle tärkeää. Vaikka se vaatisi sen kolmannen, tai jopa vielä useamman hakukerran!
VastaaPoistat. Lily