Toiveet ja todellisuus

Marraskuinen pimeys yrittää syödä energiatasot samalla intensiteetillä, kuin se himmentää päivänvalon. Olen kieltämättä ollut tänään melkoisen väsynyt ja alavireinen, mutta huomaan, että heti kun tarttuu kirjoittamiseen, ajatukset selkenee kummasti! Enää ei tunnu lainkaan niin ylivoimaiselta tämä aikataulujen miettiminen.

Kun on vihdoinkin saanut selkiytettyä itselleen sen, mitä tahtoo tehdä “sitten joskus aikuisena”, ei tietenkään malttaisi odottaa, että pääsee vauhtiin ihan tosissaan. On kuitenkin paljon velvoitteita, jotka on hoidettava, ja ajankäyttöä rajaa ehkä vähän erilaiset seikat, kuin parikymppisenä, joten ihan kivuttomasti tämä ei ole sujunut. Onneksi seuraavina viikkoina on mahdollisuus päästä askeleen lähemmäs kokopäiväistä lukemista.

Vielä keväällä olin vakuuttunut siitä, että ehtisin vuoden aikana lukea riittävästi kevääseen 2014 mennessä. Laskurin mukaan tänään on jäljellä 201 päivää, mikä tuntuu hurjan vähältä! En varmasti ole ainoa, joka kauhistelee ajan nopeaa kulkua...

Olen tässä muutamana päivänä käynyt päänsisäistä keskustelua, ja todennut, että luen niin paljon kuin pystyn, mutta jos se ei riitä sisäänpääsyyn vielä ensi keväänä, sitten vaan jatketaan niin kauan, että tiedot ja taidot ovat tarvittavalla tasolla. Aika yksinkertaista, lopulta. Joskus on vaan äärimmäisen vaikeaa olla salliva itseään kohtaan, kun omaa perfektionistin luonteen. 

- Lily