Aloin pohtia mitä kaikkea viimeiseen kuukauteen onkaan mahtunut, ja hämmästyin tapahtumien määrää! Voisi kuvitella, että stressipisteet huitelisivat pilvissä, mutta päin vastoin: tunnen itseni erittäin tyyneksi ja varmaksi tämän kaiken keskellä.
Edellisen postauksen jälkeen vietin kotiseudulla parin viikon loman, jonka aikana mm. tein suursiivousta äitini luona, kävin leikkimässä iki-ihanan veljenpoikani kanssa, sekä tapasin sukulaisia. Aktiiviloma siis, ja mukavaa oli, vaikkakin myös uuvuttavaa. Selkä kiukutteli ajoittain todella äkäisesti erilaisen nukkumisalustan ja kovan fyysisen rasituksen vuoksi, mutta tällä luonteellahan ei luovuteta kesken urakan.
Kotona odotti jälleen tämä raivaus- ja remonttiprojekti, joka jatkuu varmasti koko kevään. Seuraavaksi piti miettiä yhteishakua ja sitä, täyttääkö ylipäätään koko lomaketta, koska lääkishaun aika on vasta ensi keväänä. Päädyin viimetingassa hakemaan myös varavaihtoehtoihin, vaikka en ole missään nimessä luopumassa unelmastani. Elämästä ei kuitenkaan koskaan tiedä; ikinä ei voi ennustaa minne lopulta päätyy...
Näihin päiviin on mahtunut myös surullisempia sävyjä... Olen hiljalleen luopumassa rakkaasta lemmikistäni, mutta toivon koko sydämestäni, että saisimme vielä viettää onnellisen kesän ja tietenkin monta päivää sen jälkeenkin. <3 19 vuotta on melkoinen ikä pienelle kissalle!
Luopumista on myös vapaaehtoistakin lajia: jo pidemmän aikaa jatkuneen prosessin seurauksena olen havainnut, että on aika antaa joidenkin ihmisten kadota elämästäni. Joskus ystävyydet tai ihmissuhteet eivät vain kanna pidemmälle, vaan ne haalistuvat vähitellen, kunnes ei ole enää mitään mistä pitää kiinni.
Pieniä välähdyksiä menneistä viikoista, osa kaikesta tapahtuneesta. Kaiken keskellä, -ja ehkä juuri sen vuoksi, olen entistäkin vakuuttuneempi elämäni uudesta suunnasta. Näin on hyvä, tätä minä tahdon.
- Lily
Alkoi kiinnostamaan, mitä käytännössä tarkoittaa tuo hiljalleen luopuminen rakkaasta lemmikistä jne ? Onko se jotain ajatusprosessointia ajasta, jolloin lemmikkiä ei enää ole?
VastaaPoistaKissallasi on kunnioitettava ikä. Omat rakkaat kissat ovat kuolleet 10-15 vuotiaina. He ovat eläneet osittain villiä ja vapaata maalaiselämää ulkoilmassa, mikä on toki fyysisesti kuluttavampaa kuin täyssisäkissoilla (mutta ovat varmasti nauttineet seikkailustaan).
By the way, mutkikkaiden vaiheiden kautta kuljettuani opiskelen alaa, jota ilmeisesti olet aloittelemassa ensi syksynä :)
Hei, "hieman" kesti tämä kommentointi... ;)
VastaaPoistaEli tämä, nyt 19-vuotias, kissaherrani sai viime syksynä munuaisten vajaatoiminta-diagnoosin. Kissoilla tämä käytännössä tarkoittaa sitä, että munuaiset ovat tuhoutuneet 80%:sti, ennen kuin labra-arvoissa näkyy muutoksia tai tulee kovin näkyviä oireita :( Sairaus on etenevä laatua ja hoidon kulmakivenä tiukka ruokavalio. Mm. verenpainetta voidaan lääkitä, mutta itse sairauteen ei ole parantavaa hoitoa.
Rakas lemmikkini on toki jo ihan huomattavan pitkäikäinen, mutta silti tämä on hiljaista luopumista ja lopulliseen eroon valmistautumista. Turhaan kärsimystä en toiselle tahdo, mutta toistaiseksi elämänvimma on boitsulla hyvinkin vahva, ja kipinää vaikka muille jakaa. :) Mitä luultavimmin tämä on viimeinen kesämme yhdessä, mutta siitä otetaan kyllä kaikki ilo irti! Nytkin viimeisen viikon aikana hän on ulkoiluttanut emäntää moneen otteeseen, kun siihen on tarjoutunut loistava tilaisuus tädin pihamaalla. :D
Jahas, meillä herättiin juuri päikkäreiltä ja silmäillään erittäin merkitsevästi tyhjää ruokalautasta! Henkilökunnan on aika juosta. :)