Potilaan roolissa

Tarkastelen terveydenhuoltojärjestelmäämme tällä hetkellä potilaan roolista käsin, sillä jouduin muutama viikko sitten tk-lääkärin vastaanotolta suoraan päivystykseen ja kirurgi passitti leikkausjonoon mutinoistani huolimatta. Niin kurjaa kuin tämä onkin, ja joudun syömään lääkkeitä päivittäin, olen ainakin saanut jälleen uutta perspektiiviä.

En ole aiemmin ollut leikattavana ja se jännittää vähän. Ei niinkään itse toimenpide, mutta minulla on muutamia narkoosiin liittyviä riskitekijöitä, joten huolelle on syynsä. Lukuisat lääkeaineallergiat tuovat nekin yleensä haasteita mm. kivunhoidon kannalta, joten tämä kerta tuskin on poikkeus.

Elämä on nyt vähän rajoitetumpaa toistaiseksi, sillä oireet pysyvät kurissa vain kipu- & muun lääkityksen avulla, ja ilmassa leijuu kaiken aikaa pieni riski joutua operaatioon päivystystapauksena. Tämän vuoksi en uskalla lähteä kovin kauas "sivistyksen parista" ja olokin on kieltämättä välillä vähän kurja. 

Olen lukenut biologiasta kaksi ensimmäistä kurssia ja viitoskurssi on kesken, kunhan jälleen saan draivin päälle. Mielenkiintoista asiaa, mutta tällä hetkellä tämä keskittymiskyky ei ole ihan paras mahdollinen tässä kärvistellessä. Toivottavasti leikkausjono ei ole ihan toivottoman pitkä, ettei tarvitse odottaa kuukausitolkulla.

Sain muuten eräältä, jo lääkikseen sisään päässeeltä, henkilöltä hurrrrjan ison nipun vanhoja valmennusmateriaaleja. Suuri kiitos hänelle! 

- Lily