On kyllä vaikea kuvitella, että menettäisin mielenkiintoni lääketiedettä kohtaan, tai etten kovan työn jälkeenkään läpäisisi pääsykoetta ennemmin tai myöhemmin. Elämä on kuitenkin täynnä yllätyksiä, joten on puhtaasti järkevää pohtia myös vaihtoehtoisia tulevaisuudenvisioita. Tilanteeni on toki hieman erilainen kuin juuri abivuottaan viettävällä, mutta joka tapauksessa tulen jatkamaan opiskelua.
Vaihtoehtoja tulevalle, - jos lääkistä ei lasketa, on useampi. Minulla olisi ilmeisesti mahdollisuus jatkaa amk:ssa nykyiseen alaani liittyviä opintoja, jotka jäivät kesken silloin kun sairastuin. Pidän tätä kuitenkin vähän epätodennäköisenä valintana, sillä vaikka ala sinänsä on kiinnostava, käytännön työtehtävät ovat usein projektiluontoisia tai sellaista silppua, että sen varaan on mahdotonta rakentaa mitään pysyvää. Ja, olen tehnyt töitä kyseisellä alalla lähes koko elämäni.
Onnistuin (suureksi hämmästyksekseni) saamaan kaksi vuotta sitten amk-opintoja sivuavan paikan myös yliopistosta, mutta en ole vielä ilmoittautunut läsnäolevaksi, sillä olen ollut sairauslomalla ja pohtinut näitä asioita ihan rauhassa. Opintojen täysipainoinen eteneminen vaatisi muuttamista, enkä ole kovin ihastunut ajatuksesta vaihtaa juuri siihen kaupunkiin, jossa on keskitytty ko. pääaineen opettamiseen.
Miksi sitten hain kyseistä opinto-oikeutta? Puhtaasti siksi, että haluamassani tiedekunnassa juuri sinne oli helpointa päästä, ja että tuo oppiaine kiinnostaa kyllä sivuaineen verran. Perimmäinen tarkoitus olisi kuitenkin vaihtaa pääainetta erääseen vielä mieluisampaan. Takana on tuon mielenkiintoisen aiheen pänttäämistä avoimen puolella ja sitä opetetaan tiedekunnan toisessa yksikössä ja eri kaupungissa, jonne muuttaminen olisi jopa mukavaa.
Tietysti tuon suosikkipääaineen opinto-oikeutta voisi hakea ihan tavallisessa pääsykoevalinnassa, mutta tässä vaiheessa tahtoisin käyttää aikani fysiikan, kemian ja biologian pänttäämiseen, enkä suinkaan ihan toisen alan opusten lukemiseen. Pääsykoe on myös sen verran vaativa, ettei olisi mitään takeita sisäänpääsyn suhteen.
Jotta ei olisi liian vähän vaihtoehtoja, heitetään soppaan vielä yksi. Puhtaasti luova ja taiteellinen puoleni on aina vaatinut omansa ja ollut suuri voimavara kaiken muun keskellä. Olen voinut ja saanut hyödyntää niitä ominaisuuksia myös työn saralla, ja nuorempana unelmien opiskelupaikka jäi aivan hiuskarvan päähän. Mutta (elämän)taiteilijan leipä ei ole kovin leveä, vaikka luova työ olisikin varmasti erittäin palkitsevaa. :)
Eipä siis pääse vaihtoehdot loppumaan, vaikka minusta ei ikinä tulisikaan lääkäriä. Kaikki nuo mahdolliset polut pitävät sisällään mielenkiitoisia ja kiehtovia elementtejä, eikä tässä ole todellakaan mitään hätää. Joskus olen tuskitellut tätä mielenkiintoani useampaan suuntaan, mutta nyt näen sen oikeastaan tiheäsilmäisenä turvaverkkona, jonne pomppaaminen ei suinkaan olisi tappio.
- Lily
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti